Purettu & neulottu

Törmäsin äskettäin instassa keskusteluun aiheesta “omien neuleiden purkaminen” ja aattelin tulla kirjottamaan siitä muutaman sanasen. Teen ite aika paljon neuleita omasta päästä, joten ihan aina suunnitelma ja lopputulos ei todellisuudessa kohtaa. Näissä tapauksissa puran työn melko herkästi, koska haluan mieluummin saada ostamani langat käyttöön vaatteessa, josta oikeesti tykkään enkä jättää niitä kaapin perälle lojumaan. Miun mielestä tää on just yks itse tehtyjen neuleiden hyvistä puolista: aina voi tehä uudelleen, jos lopputulos ei miellytä.

Monien sukkien, pipojen ja lapasten lisäks nää kolme seuraavaa isompaa neuletyötä on kokenu purkutuomion hetkellisen kaapissa lojumisen jälkeen. Purkamisen jälkeen langat onki melkein samoin tein päässy takas puikoille uuden inspiksen vallassa ja valmistuneet neuleet ahkeraan käyttöön. Kuvista eka on aina purettu työ ja toinen uudelleen neulottu.

Tähän paitaan ostin langat muistaakseni vähän extempore erään Snurressa käynnin yhteydessä. Oli jonkilainen visio neule t-paidasta ja väreistä, mut ei todellakaan paidan mallista. Aloin neulomaan paitaa ja suunnittelin sitä mukaa, kun työ eteni. Lanka ja värit oli hirmusen kivat, mut paidan malli ei loppujen lopuks oikeen istunu kunnolla miun päälle. Moneen kertaan yritin käyttää tätä paitaa, mut lopulta heitin sen purkupinoon oottamaan uutta kohtaloaan.

Tän langan purkaminen oli tuskaa. Langat vaan takertu toisiinsa kiinni koko ajan, koska olin tehny vartalo-osan raidoittamalla kahelta kerältä. Lopulta sain kuin sainkin langat kerille ja alotin uudestaan tän paidan vielä samana iltana.

Tän toisen paidan kohdalla alotin suunnittelun helman kirjoneuleesta ja olin perehtyny enemmän esimerkiks neuleen istuvuuteen vaikuttaviin seikkoihin. Pääntiestä tein melko paljon tiukemman ja korkeemman kuin edellisessä versiossa, hihoista aavistuksen lyhemmät ja helmasta vähän leveämmän. Tässä versiossa en myöskään raidottanu vartalo-osaa, koska miun mielestä langoissa ei oo kovinkaan pahoja värieroja havaittavissa kerien välillä (olin myös purkanu työn tsiljoonaks pieneks keräks, joten en tienny mikä kerä oli mistäkin vyyhdistä lähtösin…). Lopputulos on omasta mielestä tosi kiva ja paitaa on käytetty säännöllisesti!

Langat: Tukuwool Fingering, väreissä 09 Raku ja H21 Repo.

Hetkellinen palmikkopaita villitys iski ja löyty halpaa lankaa Tokmannilta. Langat ootteli aikansa kotona lankakorissa, että saisin paitasuunnitelman tehtyä ja helppo homma tää ei ollu, kun ei ollu juurikaan kokemusta isommista palmikoista. Hampaita purren tein ja purin paitaa moneen kertaan, kunnes sain laskelmat kohdalleen ja paidan suurinpiirtein sopivan kokoiseksi. No, todellisuudessahan siitä tuli ihan liian tiukka ja lyhyt, poolokaulus kuristi ja en ollu lopputulokseen tyytyväinen. Kaappiin jäi, kunnes inspiraatio mökkitakista iski.

Mökkitakki on edellisestä postauksesta tuttu ja harmittamaan jäi vaan se, etten oo päässy käyttämään tätä kuin kerran tänä kesänä. Töitä on saanu tehdä koko kesän, josta oon erittäin kiitollinen, mut mökille ei oo päässyt viileistä illoista nauttimaan. Siellä mökillä se oottelee sit syksyä, josko pääsis jossain välissä piipahtamaan kotikulmilla.

Langat: Novita Natura, Istex Lettlopi jämiä

Näin joskus keväällä 2020 instassa kuvia Petiteknitin Cumulustee -paidasta, mut koska teen asiat vaikeimman kautta, nii päätin yrittää ite vastaavanlaista paitaa ohjetta ostamatta. Ei kannattanu.

Paita jäi käyttämättä monestakin syystä. Lankavalinta ei oikein miellyttäny ton tyyppisessä paidassa, paidan malli ei ollu sopiva millään tapaa ja värikin osoittautu ihan vääräks valinnaks. Kaikkien näiden lisäks paita ei valmistunu suinkaan kesäpaidaks niinku suunnittelin, vaan vasta loppukesästä, ku ei ollu enää syytä edes käyttää tätä. Paita siis valmistu, meni kaappiin hetkeks ja sen jälkeen purettavien kasaan.

Löysin tänä keväänä Dropsin sivuilta kivan virkatun mekon ohjeen nimeltä Grace in Lace. En kuitenkaan nähny itteeni kyseisessä mekossa, mut aattelin että sen yläosa olis kivannäkönen teepaitana. Bongasin purkukasasta feikki-cumulukseni ja tajusin, että sen langathan olis just eikä melkein tähän projektiin sopivat. Työ oli helppo purkaa ja vähän jännitti alottaa virkkaamaan paitaa, koska en todellakaan oo mikään virkkauksen mestari. Ohje oli kuitenkin tosi helppo, kun vaan lähti tekemään eikä turhia sooloillu.

Lopputuloksena synty kesäpaita, joka yllätti ittenikin valmistumalla oikeesti kesäks ja olemalla just sopivan kokonen. Lisäks tää lanka ja väri sopii jotenki tosi paljon paremmin tän tyyppiseen paitaan kuin siihen alkuperäseen tekeleeseen. Tätäkin paitaa on päässy käyttämää tänä kesänä, kiitos helteisten päivien.

Lanka: Novita Siro.